Aale Tynni, Kaarisilta

Aale Tynni, 3.10.1913 - 21.10.1997, oli ennen kaikkea runoilija, vaikka hän teki ja vaikutti myös muilla kirjallisuuden ja elämän alueilla. Hän julkaisi runoja, lastenkirjoja, esseitä, hän kirjoitti myös kaksi näytelmää.

Tunnetuin Aale Tynni on taitavista suomennoksistaan, kuten "kattava kokoelma maailmanlyriikkaa Tuhat laulujen vuotta vuonna 1957, valikoima modernia ranskalaista lyriikkaa Tulisen järjen aika vuonna 1962  sekä pohjoismaista muinaiskirjallisuutta: Eddan sankarirunot vuonna 1980 ja Eddan jumalrunot vuona 1982. Tynni toimitti valikoiman Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa vuonna 1975 sekä suomensi Willian Shakespearen Sonetit vuonna 1965. Lisäksi hän julkaisi erillisinä kokoelmina William Wordsworthin ja William Butler Yeatsin lyriikan suomennoksia." (Wikipedia)

Itse törmäsin Aale Tynnin runoihin hyvin nuorena ja edelleen suosikkini ylitse muiden, myös muiden runoilijoiden tuotantojen, on alla oleva runo, jonka todellakin hyvin nuorena asetin elämäni johtotähdeksi ja jonka lopuksi haluan julkaistavan kuolinilmoituksessani. Miten yhdellä runolla voikaan olla niin suuri vaikutus...

Minä itse siltaani kulkien
olen tuntenut sieluni pohjaan asti;
Sain elämän rikkaan ja vaarallisen
minä elää,
täydesti, pelottomasti.

Alla oleva runo taas  lienee Aale Tynnin tuotannon tunnetuimpia ja se on on pysynyt radion "Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman ykkössuosikkina vuosikymmenestä toiseen. Runossa on todella vahvaa symboliikkaa lapsesta, kaarisillan rakentamisesta sekä kyyneleiden ja tuskan kautta syntyvästä ilosta. Runohan  kertoo kristityn kilvoittelusta ja ihmisten erilaisista tehtävistä maan päällä. Samoin runossa korostetaan myös toisista ihmistä välittämistä, kun verellä ja kyynelillä rakennettu silta tarjoaa apua läheisten ahdistukseen. Kaarisilta-runo ilmestyi kokoelmassa Ylitse vuoren lasisen, joka julkaistiin ensi kerran vuonna 1949." (Paavo Rytsä, yle.fi/elavaarkisto)


Kaarisilta


Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."
Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"
Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Itselleni rakkaimpien runojen joukkoon kuuluu kaksi alla olevaa, Aale Tynnin tuotannosta poimittua runoa, joissa on elämän ja tuskan makua, toivoa ja menettämisen pelkoa, sanalla sanottuna, koko elämä muutamalla rivillä.

Linnut

Älä luule, etten tiedä,
älä luule, etten nää,
kuinka tahtomattaan kääntyy
rakas, itsevarma pää,
kuinka koko sydämesi täyttää liike levoton,
hiusten verkkoon pyrkimässä
katseen kaikki linnut on.
Sidon paulan, panen ansan,
panen ansaa tuhannen,
jolla teidät linturaukat,
kipeämmin kahlitsen.
Koko olentos on kohta pelkkää suurta ikävää,
kohta tuska salpaa suusi,
tuskin jaksat hengittää.
Älä luule, etten tiedä!
Tiedän kaiken, mitä teet,
tunnen rakkaat, rauhattomat,
lähestyvät askeleet.
Niinkuin kerjäläinen saavut kohta leipää anomaan,
ja kun olet kaikkein köyhin,
Sinusta teen kuninkaan.

Onnellinen

Minä lukitsen sydämeni,
minä viskaan pois sen avaimen.
Koko sydän on ruusuja täynnä
ja laulua lintusten.
En tahtoisi näyttää en,
miten syvästi iloitsen,
miten pienistä, pienistä seikoista
voin olla iloinen.
Vaan poskiini ruusut karkaa
ja suuhuni Lintu piiloutuu:
vain liverrystä arkaa
joka sana on, minkä lausuu sen.
Ja minussa onni sykkii,
kuin ihmeellisesti sykkii maa,
kun kaikki lähteet pulppuaa,
kun kaikki lähteet soi:
Minä salata sitä en voi.
Minä salata sitä en saa.
Koko sydämeni aukeaa
koko sydämeni soi.

Aale Tynnin tuotannossa on hyvin eri tasolla värähteleviä runoja, viattomuutta ja leikillisyyttä, syvää hengellisyyttä, jopa suoranaista keskustelua Jumalan kanssa. Kaikkein erityisintä Aale Tynnin runoissa on kuitenkin niiden tempo, suorastaan soiva musiikillisuus, sanoilla leikittelyä ja vastapareja. Runoista huokuu jo meidän ajaltamme kadonnut viattomuus, joka itsessäni vetoaa minussa piilosilla leikkivään lapseen.

Aale Tynnin tuotantoon ja elämään tutustuminen ei todellakaan ole hukkaan heitettyä aikaa...

Rauhallista Joulua

Liu Xiaobo, Yksi kirje riittää

Olemme eettisten ja moraalisten kysymysten äärellä. Ihmiskunnan historiassa taide on kulkenut muutosten edelläkävijänä, välillä pehmeästi välillä terävästi osoittaen epäkohtia, välillä taas haastaen ympäröivän todellisuuden dialogiin, jonka päätyttyä mikään ei ole enää entisellään.

Totalitaarisissa yhteiskunnissa taide on vaiennettu, taiteilijat tukahdutettu ja vain yhteiskuntaa palveleva, mielistelevä ja lipevä epätaide pitää käsissään kulttuurin valtikkaa.

Liu Xiaobo, synt. 28.12.1955  Changchun:ssa, Jilin:ssa Kiinassa. Liu Xiaobo pidätettiin 1. kerran (julkisten tietojen mukaan) Tiananmenin protestien jälkeen ja hän oli pidätettynä noin kaksi vuotta, ja jälleen vuonna 1996. Hän on silti jatkanut hallituksen tiukkaa arvostelua ja julkaissut kirjoituksiaan ulkomailta hallinnoiduilla kiinankielisillä internetsivulla.

Liu Xiaobo on merkittävä kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja professori. Kiinan kannalta hän on vaarallinen kapinoitsija, äänekäs mies, jolla on sana hallussaan.

Yle uutisoi uutta pidätystä seuraavasti: "Liu pidätettiin uudelleen viime joulukuussa pian sen jälkeen, kun hän oli 300 muun toisinajattelijan tavoin allekirjoittanut Peruskirja 08 -vetoomuksen, jossa vaaditaan Kiinan yksipuoluejärjestelmän purkamista ja muita isoja poliittisia uudistuksia. Viranomaiset pitävät Liuta yhtenä Peruskirja 08:n päälaatijoista." Sittemmin allekirjoituksia on kertynyt yli 8 000.

Peruskirjan lisäksi Liu on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, joissa vaaditaan poliittisia uudistuksia. Joulukuussa 2009 Liu tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen ”valtiovallan horjuttamiseen yllyttämisestä”. Liun vaimolta, Liu Xia:lta  ja diplomaateilta evättiin pääsy oikeudenkäyntii´n.

Tyhjä tuoli edusti vankeudessa elävää Liu Xiaoboa Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuudessa. 08.10.2010 Liu Xiaobolle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, jonka seurauksena Kiina lähetti ultimaattumin maailman joka kolkkaan. Paikalle eivät ilmestyneet ne maat, joiden talous ja maanpuolustus ovat Kiinan vahvassa otteessa. Niillä mailla ei sananmukaisesti ollut varaa osallistua Kiinan kapinatilaisuudeksi nimeämään tilaisuuteen.

Alla Liu Xiaobon runo, joka on omistettu hänen vaimolleen Xialle:

Yksi kirje riittää

yksi kirje riittää
viemään yli rajan
ja kohtaamaan sinun puheesi

kun tuuli kulkee ohi
yö kirjoittaa omalla verellään
salaisen säkeen
joka muistuttaa minulle
että jokainen sana on viimeinen

jää sinun sisälläsi
sulaa tulen myytiksi
teloittajan silmissä
raivo kiteytyy kiveksi

odottamatta kahdet rautakiskot
limittyvät yhteen
yöperhosten lepatus
lampun valoa vasten, ikuinen ele
joka jäljentää sinun varjosi

Englannin kielestä suomentanut Lauri Otonkoski

Runo ilmestyi Helsingin Sanomissa perjantaina 10.12.2010.

Tommy Tabermann, viimeinen runo

Mitä sanoa runoilijasta, joka antoi erotiikalle äänen? Kansan rakastama, kriitikoiden väheksymä ja vain aika näyttää, siirtyykö Tabermann suurten suomalaisten runoilijoiden joukkoon. Omalla tuotannollaan hän osoitti, että runous voi ja saa olla ymmärrettävää. Hänen vanavedessään luiskahti myös muutama muu runoilija suomalaisten tietoisuuteen.

Tommy oli monena monessa, runoilija, kirjailija, Uutisvuoto-ohjelman sanavalmis taistelijapari yhdessä Jari Tervon kanssa, kansanedustaja sekä oman viikottaisen runopostin lähettäjä, unohtamatta hänen levyttämäänsä "Kiitti vitusti"-singleään, jossa Tommy kritisoi v-sanan käyttöä arkikielessä.

Alla Tommyn viimeinen runo, jossa on kiteytetty elämä ja tieto siitä, että elämä päättyy joskus, hänen kohdallaan pian runon valmistumisen jälkeen.

Kun istun sinun vierellesi en kysy,
enkä vastaa,
sillä tiedät jo,
että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona,
riisun saappaani,
olen pilven painoinen.

Alla oleva runo merkitsi aikanaan itselleni paljon, eikä sen sanoma ole menettänyt vieläkään merkitystään. Voiko asian paremmin sanoa...

Tänä iltana teet lihastasi
      kirkon
minun sadetakkisen pappini
      kulkea edestakaisin.

Tommyn eroottisten runojen sarjaan kuuluu myös alla oleva, kaunis ja herkkä runo, jossa miehen ääni naiselleen, kuuluu kuin kuiskaus rakkauden taustalla.

Jos sinä olet omenapuu
tahdon minä olla omena
Jos sinä sytyt tuleen
tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine
Jos sinä hukut
tahdon minä olla pohja tai virta
Jos sinä katsot kauas
tahdon minä olla etäinen piste
Jos sinä suljet luomesi
tahdon minä olla äkillinen pimeys

- Tommy Tabermann -
Eroottiset runot (Gummerus 2009)

Tommy Tabermannin kustantaja järjesti runoilijan 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kilpailun, jossa äänestäjiä pyydettiin valitsemaan mielestään runoilijan rakastetuin runo. Alla valituksi tullut runo.

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Maa, 1987

Aulikki Oksanen ja Sinua, sinua rakastan

Tässä taas yksi 60-luvulla muutosta kaivannut runoilija ja kirjailija, joka esiintyi hyvin aktiivisesti  vasemmiston, Taistolaisten ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavien riveissä.

Kaj Chydenius ja Henrik Otto Donner sävelsivät hänen tekstejään, ja yksi varmasti kuuluisimmista lienee alla oleva Sinua, sinua rakastan, jonka sävelsi Kaj Chydenius ja joka tuli suuren yleisön tietoisuuteen Mikko Niskasen ohjaaman Asfalttilampaat-elokuvan myötä.

Aulikki Oksanen

Sinua, sinua rakasta.
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi.

      Miten taittavat linnut siipensä?
      Miten vyöryvät vedet kallioitten alla!
      Miten nousevat metsät tuulten mukana!
      Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi!

Sinua, sinua rakastan.
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi.

      Miten huutaa meille avaruus!
      Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi!
      Miten itkevät lapset maailman rannoilla!
      Ja merien yllä savuavat sydämet!

Sinua, sinua rakastan.
Niin liikkuu pehmeä kätesi kuin vene
varhain aamuisella joella.

Kahlil Gibran, Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi

Yö vie ihmeelliseen maailmaan, vaivuttaa outoon humalaan, hiljaisuus todella huutaa...

Kahlil Gibran kirjoitti alla olevan, yhden maailman tunnetuimmista runoista. Hän syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä ja kuoli New Yorkissa 1931.

60-lukulaiset, hippi-kauden aidot hedelmät tunnistavat tekstin, moni alkaa automaattisesti hyräillä Kristiina Halkolan esittämää, Eero Ojasen säveltämää ja Markku Lahtelan suomentamaa, aikanaan hyvinkin tunnettua laulua.

Siellä se on, oman aikansa lasten takaraivossa. Muut ovat törmänneet Kahlil Gibranin teksteihin joko etsikkoaikanaan tai yliopistolla kirjallisuusopintojensa parissa.

Vanhaa tekstiä, mutta rehellistä ja totta.

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.


He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.


Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.


Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.


Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.


Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.

John Donne, Kenelle kellot soivat?

Haluan liikuttua ja haluan, että minuun koskee. Haluan itkeä ja nauraa. Niin kauan, kun pystyn parkumaan sohvalla kiiltävänmustaa lemmikkitöllötintä katsellessani, tiedän olevani elossa. Ihmisten ilojen ja surujen, vaikka ruudun takaa, pitää koskettaa. Tunteet ja tunnemyrskyt ovat merkkejä siitä, että välitän ihmisistä ja siitä, mitä heille tapahtuu.

Kun mikään ei enää minuun koske, voisin olla vaikka kuollut.

Siteeraan usein John Donnea, joka eli vuosina 1573 - 1631 ja kirjoitti kuuluisat säkeensä, josta osa on irroitettu yhdeksi maailman tunnetuimmaksi kysymykseksi: "Kenelle kellot soivat".

John Donne:

Yksikään ihminen ei ole saari,
vaan jokainen on osa yhteistä mannerta.
Jos meri huuhtelee mukanaan savikokkareen,
käy Eurooppa sitä pienemmäksi,
samoin kuin ystäväsi maatila tai
oma kartanosi kärsii menetyksen
palan murtuessa rantakalliosta.
Jokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta,
koska minäkin olen osallinen koko ihmiskunnassa.
Älä siis koskaan lähetä kysymään,
kenelle kellot soivat,
ne soivat sinulle.